Kuvauspäivä 10 - Poikien road trip Merikuvauksille oli suunniteltu kaksi päivää heinäkuussa, mutta toista päivää ei saatu heti järjestymään. Tilannetta vaikeutti myös se, että vene oli siirretty Poriin. Lopulta aikatauluista löydettiin kaikille sopiva väli elokuisesta sunnuntaista. Osan meistä täytyi olla ansiotöissä vielä lauantai-sunnuntain välisenä yönä, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Timo oli koko kesän esiintynyt Pyynikin kesäteatterissa ja 56 näytöksen jälkeen heillä oli karonkka lauantai-iltana. Timo lupautui olemaan lähtövalmis aamulla, mutta ei ajo kunnossa. Mielestäni lupaus oli enemmänkin kuin kohtuullinen, täytyihän kaverin saada karonkkaan osallistua. Nukuttuani itse pari tuntia yöllä heräsin Antin soittoon neljän aikaan. Kokosin loput tavarat kasaan, tällä kertaa kaiken piti tulla mukaan kerralla. Pori ei ole ihan vieressä. Timo soitti 04.30: "Moi, mä olen nyt vasta kävelemässä kotiin nukkumaan". Sanoin ettei se mitään, emme mekään ole vielä lähteneet liikkeelle. Pari tuntia unta ja autoon jatkamaan. Timolla oli vähän venynyt ilta. Niin, ei se nyt ihan yllätyksenä tullut. ;) Auto starttasi Helsingistä viiden aikaan. Pentti otettiin Vantaalta kyytiin. Never sleep - tiimi istui autossa. Seiskan pintaan tultiin Tampereelle. Antti alkoi pommittamaan Timoa hereille puhelimitse. Ensimmäinen soitto loppui heti kättelyssä punaiseen luuriin. Puhelin on päällä, hyvä. Reaktio saatiin, hyvä. Ensimmäinen vastattu puhelu oli: "Mmmm... kuka?", punaista luuria. Yhdennen toista kerran kaveri saatiin puhumaan lauseita. Itseäni tilanne nauratti, ei taida tuoreustaso ainakaan nousta Timon myötä. Lopulta saimme kaverin avaamaan oven meille. Kaikki tarpeellinen mukaan ja menoksi. Avaimet, varakengät ja dödö taskuun. Matka jatkui kohti Poria. Saavuimme perille puoli yhdeksän aikaan. Pienten järjestelyjen jälkeen pojat pääsivät maskituoliin, jossa tein parhaani Lassen antamien ohjeiden mukaan. Seuraavaksi jännityskerroin kasvoi, kun piti saada vene vesille. Vetoauto ei ollut aivan optimaalinen, mutta pitikö olla? Timo oli veneen ruorissa ensimmäisenä, kun vene saatiin vesillä puolenpäivän aikaan. Vene kellui lähelle poijua, joten me muut huutelimme varoituksia rannalta. Yleensä matkapuhelimeen ei kannatta vastata tilanteessa jossa kädet ovat jo täynnä muuta. Timo kuitenkin vastasi. "Nyt jos ei ole teatterineuvos toisessa päässä, niin se puhelin pois!" Antti huusi rannalta. No, se oli. Ekat kuvat saatiin nauhalle yhden aikaan iltapäivällä. Tarkkaa kuvaussuunnitelmaa ei ollut, koska ei tiedetty missä kuvataan. Antti osasi suunnistaa, Timo tunnisti merimerkit, minä tiesin millaisia kuvia haluan ja Pentti osasi ajaa venettä (kun oli sen viime kerralla oppinut). So, what's the problem? Muutaman tunnin kuluttua kaikki tarpeellinen oli kuvattu. Kastuneet näyttelijät alkoivat olemaan kylmissään ja minun kolmiolääkkeeni vaikutus alkoi hiipumaan. Oli aika suunnistaa kotia kohti. Tampereen kautta Helsingissä oltiin illalla kymmenen jälkeen. Päivän pituus tuntui väsymyksenä, mutta jälleen kerran takana oli antoisa päivä. Ei ainoastaan kuvatun materiaalin takia, vaan ennen kaikkea hauskan reissun takia. Kun tuttujen kavereiden kanssa puuhaa ja kukaan heistä ei ole huuhaa, melkein mikä vain onnistuu... tai siis mikä vaan. Pekka